No nyt naitten kahden reissu alkaa olla finaalissa. Teilla kaikilla onkin varmaan jo niin kova ikava, et on aikakin tulla kotiin (ei meilla oikeesti oo noussu pissa paahan, kunhan turistaan lampimiksemme). Viimeiset 5 paivaa ollaan siis vietetty Manilassa. Meidan hostellin seta sano etta taa on ihan kun Sydney, mutta me ei kylla ihan allekirjoteta sita vaitetta. Kaupunki on tosi epasiisti, paljon kerjalaisia, joka ikinen taksikuski ym. yrittaa huijata.. Hostellimme on kuitenkin ihan kuin koti ja siksi ollaan viihdytty. Taytyy kylla tunnustaa, etta ei olla nahty taalla paljon mitaan koska vietimme kaikki paivamme shoppaillessa. Megaisoja ostoskeskuksia taalla kylla riittaa, niihin paaseminen valilla on vaan vahan hikoiluttavaa kun juniin tunkee niin paljon vakea etta joutuu seisoo varpaillaan litistyneena muita ihmisia vasten. Vaikee vaan tajuta ettei sinne mahdu?? Onneks ei oo hirveeta ahtaanpaikankammoo..

Tricycleilla liikkuminen on onneks helpompaa, taalla kun joka ikinen kuski tuntuu tietavan missa asutaan. Eipa tarvi muuta kun hypata kyytiin ja maksaa. Puskaradio toimii! Tanaan aiotaan viela menna katteleen kiinalaista hautuumaata, joka pitaisi olla Metro-Manilan kauneimpia paikkoja. Muutaman tunnin paasta sitten lahdetaan kohti lentokenttaa ja Suomenmaata.

Suuren suuri kiitos ja kyykkays kaikille blogiamme seuranneille hupsuloille, toivottavasti vahan ees on suupielet kohonnu ylospain. Pian nahdaan, huggggs!!!

Viimeisen kerran haikeasti naputellen,

HANOROCKS!!

Tytot on nyt Pilippiineilla (tiesitteko, et aasialaiset ei osaa sanoo f:aa. No, we’re not from Pinland, we’re from Finland). Ekaks vietettiin yks yo Manilassa ja sitten tsuibattiin saarelle nimelta Boracay. Boracay on pikkunen karpasenkakka kartalla (VAHANKU TOIJALA), se on vaan jotain kymmenen kilsaa pitka. On muuten maailman suosituimpien rantojen listalla… Saarella majotuttiin kivassa pikku bambumokissa kivojen pikku orveloiden kanssa. Tarkoitus oli karistya rannalla joka paiva, mutta saaherra ei tahtonut suoda meille taydellista loman lopetusta vaan pisti vahan vesipisaroita taivaalta alas. Hahaa, ei me silti niin valkosia olla kun te rakkaat fanimme, ei pelkoa! Niina paivina kun aurinko ei paistanut, ei sitten ollu muutakaan tekemista kun vedella 50 sentin drinkkeja ja tanssahdella diskojytapaikoissa aamuun asti. Oli siella meijan kantabaarissa joku filippiinilainen supersuosittu dj-ryhmakin yhtena iltana, mut eihan me niita tiedetty… Ihmeteltiin vaan, et miks kaikki ei yhtakkia tuijotakaan _meita_. Kaytiin myos  snorklaamassa, mutta hirmuaallokko teki siita vahan vaikeeta. Seilailtiin snorklipaikalle pikkusella purjepaatilla, jonka 2-henkinen miehisto saattoi nahda hieman liikaa, kun ei me nyt niin kauhean sulavaliikkeisesti puikkelehdittu purjeen alitse puolelta toiselle bikineissamme.

Pitihan sita sitten vahan kommeltaakin reissun paatteeksi. Siina vaiheessa kun paastiin lentokentalle (joka sijaitsee toisella saarella), tajuttiin etta passit jai hostellin turvasailoon. ET SEMMOSTA. Eipa siina sitten muuta kun takasin kauheella kiireella, passit messiin, uus lauttamatka ja juostiin taysia lentokenttahenkilokunnan saattelemana moottorit paalla oottavaan koneeseen.

Kiitos hei,

Batman ja Kaikkien aitien urpo

ps. Ei rommi ookaan niin pahaa, se pitaa vaan juoda spraitin kaa

Lahto lahenee Malesiasta (snif), joten aika koota taasen tekemisemme nahtavaksenne. Kaiken sen shoppailun jalkeen paatettiin viettaa aikaa vahan jarkevammin. Ensimmaisena oli sitten ohjelmassa rafting! Ei oltu kumpikaa aiemmin kokeiltu, mutta varmasti ei jaanyt myoskaan viimeiseks kerraksi. Reissuun meni koko paiva, mutta pitkien matkojen takia itse touhua kesti pari tuntia. Ensin ajettiin hurjia vuoristoteita pelaten paaseeko bussi ylos asti, sitten trolley-kyydilla (sellanen resiinan tyyppinen juttu, missa tyypit vaan tokki kepeilla vauhtia) starttipaikalle. Meijan aluksen miehistoon kuulu lisaksemme kaks tanskalaista tyttoa, opas ja peramelojat Ei lennetty kertaakaan ympari veneen kanssa, mutta muuten lenneltiin kovasti veteen, oppaan lempipuuhaa on tonia plikkoja koskeen! Noin 17 kilomertin pituisen hauskuuden jalkeen hypattiin junaan. Se vasta juna olikin: paikkoja ehka 50 ihmiselle ja matka eteni rauhaisasti ovet auki. Bussimatkoilla katsottiin yhta toimintasarjaa ja arvatkaa vituttiko kun ei nahty viimeista 5 minuuttia perille paasyn takia (H:n oli sit pakko tilata kotiin koko poksi).

Sitten seuraavana paivana suunnattiin Sapi-saarelle snorklaamaan. Se on osa Tunku Abdul Rahman National Parkkia, johon kuuluu 5 suojeltavaa saarta. Paiva oli erittain kuuma ja trooppisessa vedessa polskiminen ei ihan hirveesti virkistanyt. Nahtiin kovin kivoja kaloja paljon (H naki NEMON!) ja siisteja koralleja. Paivan paatteeksi saatiin taas nauraa punotusrajoillemme.

Kaytiin myos katsomassa uudestaan orankeja, talla kertaa ei elaintarhassa vaan ihan luonnossa. N ei ois taaskaan malttanut lahtea pois (H:lla on kohta hiiirveet muskelit kun joutuu toista raahaamaan). Lisaksi viikonlopun aikana ajeltiin ympari maakuntaa, tsekattiin muutamat yokerhot (psykedeelisia valoja!) ja kaytiin The Tip of Borneossa, joka on siis Borneon pohjoisin karki. Suomen itsenaisyyspaivaa juhlistettiin mielenkiintoisella tavalla: kaytiin malesialaisissa haissa!! Paiva oltiin vietetty rannalla taskurapujen kanssa, joten oli kiva paasta suihkuun..suihkuun, joka osoittautui kaivoksi ja ampariksi. Siita sitten vaan juhlatamineisiin (mitka oltiin aamulla kayty ostamassa ennatysajassa) pilkkopimeassa, koska eihan sahkojakaan ollu.. Siisti kokemus though. Joo. Onneks kukaan ei muutenkaan tuijota, eika varsinkaan kun meidat kutsutaan lavalle haaparin kanssa kuvaan tai tanssimaan perinteisia tansseja (arvatkaa oliko vaikeeta vastustaa Rnb-huulia). Haat oli hyvin perinteiset muslimihaat, useimmat naiset siis huivit paassa ja pitkat mekot vartaloidensa suojana.  Siina sitten panikoitiin ettei kaula-aukko avarru liikaa (toivottavasti kukaan ei saanu liian anteliata kuvia..).

Erinaisia havaintoja:

- Backstreet Boys on kuuma bandi, se soi joka paikassa

- Pitsa sitruunamajoneesilla on pahaa

- Liituraitashortsit ja valkoset lenkkarit on hyva valinta baarivaatteiksi (me ei tehty tata mokaa)

- Yokerhoissa huutokaupataan viinapulloja

- Tiet on jopa toyssyrikkaampia kuin Toijalassa

- Me verrataan kaikkea Toijalaan

- Nyt on nalka, heippa!

Suloisin terkkuloin,

Buffalo ja Ladyboy

Terveisia Malesiasta akat ja ukot. Vaikutamme talla hetkella kaupungissa nimelta Kota Kinabalu (tuttavallisemmin KK!), joka sijaitsee Borneon saarella, Sabahin maakunnassa. KK on melko pikkuruinen kaupunki, taas on siis kotoisa olo. Toijalasta puuttuu ainoastaan hirveat hajut, rotat ja jaatavan kokoset iguaanit viemareista!! Se oli oikeesti lahemmas puoltoistametrinen. Disguusting!

Ensimmaisen viikkomme taalla pyhitimme aika reilusti shoppailulle. Hyvin tahan pienen kylapahasen keskustaan mahtuu jotain 6 ostoskeskusta, yomarketteja jne jne. Ja sen kylla huomaa, laitoimme tanaan postiin 16-kilosen paketin Oli kylla tyon ja tuskan takana. Malesian posti kun ei tarjoa asiakkailleen pahvilaatikoita, ei teippia eika mitaan muutakaan pakkaamiseen tarvittavaa. Etsittiin hirveessa helteessa kaikkien kamojemme kanssa Bestman-nimista kauppaa, joka myisi pahvilaatikoita, koska nain postitati meille neuvoi. Yllattaen bestman osoittautuikin basementiksi, ilmeisesti Malesiassa ne lausutaan samalla tavalla

Viikkoon mahtui myos vierailu Monsopiad-kulttuurikylassa. Monsopiad oli kuuluisa headhunter, joka osoittautui jo nuorena mahtavaksi taistelijaksi. Heppu ripusti kaikkien 42 uhrinsa paat talonsa kattoon roikkumaan, ja siella me niita kaytiin tsiikailemassa. Aluksi Monso tappoi kylaan tunkeutuvia ilkimyksia, lopulta vaan huvikseen. Oli ilmeisesti niin hauskaa. Ei mitaan kummempia henki-viboja aistittu, vaikka niita siella kuulemma viela 300 vuoden jalkeen porraakin. Vierailun lopuksi saimme nauttia perinteisista tanssiesityksista, naatte sit vaikka videoo kun tullaan.

Sitten.. Malesian vierailun kohokohta (ainakin toisen meista mielesta, tiedattekos kumman..), kaytiin katsomassa orankeja! Saatiin nauttia kuperkeikka- ja muista hassutteluesityksista. Aika velikultia. Melkein toinen joutu toisen pakottaan lahteen pois

Taalla on nyt meneillaan sadekausi ja parina paivana on satanu niin maan perkuleesti. Kaytiin siina sitten uimassa yhtena paivana  kun tarkotus oli vaan kavella takasin hostellille pari sataa metria. Saipahan ainakin hostellin tadit hyvat horotykset!

Ei muuten paljon valkonaamoja taalla nay, vahan alkaa jo toivoon ettei olis ainoona turistina. Ihmiset tuijottaa aivan sikana, varsinkin Hannin blondia kuontaloa. On se jannaa. Joskus olis kiva esim. syoda rauhassa. Tai etsia kaupasta alusvaatteita. Onhan se ihan kivaa kun ihmiset kysyy, ollaanko Hollywoodista (tai lelukaupasta, toiset kun nayttaa kuulemma nukeilta)!

Nyt loppuu aika, ensi kertaan hoponassukat!

terveisin,

me

PS. Jallu-team: Ollaan kuumeisesti etsitty teille I<3KK -kamaa, mutta ei vaan loydy! Tervemenoa hyva tuliaisidea

Nyt on raportin paikka. Ottakaas siis huono asento ja paankaas lukien

Viimeinen viikko ollaan vietetty melko rennoissa tunnelmissa, koska kavimme vierailuilla verkkopankeissa. Ollaan pyoritty kaupungilla ja kierrelty paikoissa mista ei olla toisiamme aiemmin loydetty, kuten Sydneyn vanhin ja tunnetuin market place Paddy’s market, missa oli kraasaa vaikka teille jakaa. Kaytiin myos Towerista katsomassa milta Russell Crowen talo nayttaa. Eipa miesta nakynyt meille heiluttelemassa. Muisti varmaan ajan vaarin.

Ollaan ajettu bussilla/autolla monta kertaa Harbour Bridgen yli ja kunnostaudutiin tekemaan se eras paiva myos jalkaisin. Paivan valinta oli loistava, vain ehka 35 astetta lamminta. Olis ollut niin kivaa kiiveta myos korkeuksiin sillan paalle, mutta se oli hieman liian kallista (noin 250 tollaria).

Perjantai-iltana kaytiin kasvattamassa joulufiilista elokuvissa Disneyn uudella A Christmas Carol -patkalla. Kaupasta evaksia ostaessamme saatiin kunnon naurut kassatadin kysyessa ollaanko me kaksosia. Liikutaan kuulemma aina yhdessa. Ei tosin olla siina kaupassa aiemmin ainakaan kayty.. 

Lauantaina lahdettiin aamusta road tripille Blue Mountainssille (nimi tulee siita kun se nayttaa siniselta eucalyptys-puista lahtevien kaasujen takia). Paiva oli taas kovin kuuma eika tehty puskakavelyja vaan piipahdeltiin vaan eri nakoalapaikoilla. Tavattiin myos erittain viehattava aboriginaali (kuva Nooran photo albumissa). Oli kuulemma vapailla markkinoilla..

Illalla lahdettiin sitten bilehuudeille Kings Crossiin. Aikamoiset huudit olikin. Baarit on auki vaikka 11 asti aamulla.. Tiedoksi muuten: ‘vasymys’ ja 40 asteen helle ei ole kiva yhdistelma seuraavana paivana. Kokemus sekin toki.

Nyt tarttis pistaa kamat kasaan! Huomenna meita odottaa vaihteeksi lentokonematka. Hanni ei odota sita paitsi jos lupaa olla tasainen.

Terkkuja tutuille!

Laahattaen ja lakahtyen,

Elena ja Candy

Nyt on taas aika pienen turinatuokion. Milta se  loppuosa Australian itarannikosta nayttikaan..

Viikko alkoi 3 paivan retkella Fraser Islandille, joka sijaitsee Brisbanesta 300 km pohjoiseen (katsokaapas lapset kartasta). Se on maailman suurin hiekkasaari, 120 km pitka ja kuuluu Unescon maailmanperintokohteisiin.  Tiivistelma: paljon hiekkaa! Saaren (kuten suurimman osan muustakin Australian itarannikosta) loysi kapteeni Cook 1770, mutta kesti kauan tajuta etta kyseessa oli saari eika se ollutkaan osa Australian mannerta.

Ryhmaamme kuului meidan lisaksi ehka paras opas ikina, sekoitus Steve Irwinia ja Owen Wilsonia (eli blondit kiharat), irkkupariskunta ja 6 taiwanilaista. Nelja hihittavaa tyttoa, jotka ei ymmartany varmaan mitaan oppaamme selityksista (ehka siksi etta olivat niin rakastuneita haneen) ja pari poitsua.

Saarella on yli 100 makeavetista jarvea, joiden vesi on maailman puhtaimpaa. Mereen ei kannata menna, jossei nyt valttamatta halua kuolla. Rantavedetkin ovat taynna tiikerihaita ja aallot ja virtaukset vievat mennessaan alta aikayksikon. Suurin osa rantahiekasta on pehmeaa, eli siihen jaa helposti jumiin. Keskimaarin auto viikossa huuhtoutuu aaltojen mukana mereen, eika niita sitten sielta takaisin saa. 75-mailin biitsilla ajeleminen (lue kyydissa istuminen) oli aika hulvatonta kun piti vaistella aaltoja, muita autoja ja upottavimpia kohtia. Ja laskeutuvia lentokoneita! Hienoin lentokentta ei enaa ookaan Proserpinessa vaan Fraser islandilla: hiekkaan merkitty muovitorpoilla kiitorata

Ekana paivana kaytiin saaren syvimmalla jarvella, Lake Wabbylla, uimassa. Tarvottiin sinne 45 minsaa yllattaen HIEKASSA. Oli kylla mahtava tunne nahda jarven avautuvan hiekka-aavikon takaa ja polskahtaa turskien sekaan!

Toisena paivana puuhaa olikin enemman. Ekaksi kaytiin katsomassa S.S. Maheno-laivan hylkya. Maheno oli aikansa Titanic (rakennettu 1904) , joka seilasi Sydneyn ja Aucklandin valilla huippunopeudella kuljettaen okyrikkaita. Ensimmaisen maailmansodan aikana sita kaytettiin sairaalalaivana, minka jalkeen laiva palautui matkustuskayttoon. Vanhana laivaparkana vuonna 1935 Maheno paatettiin vieda viettamaan elakepaiviaan Japaniin. Hinausmatkan aikana laiva kohtasi vahvempansa herra Hirmumyrskyn, ja ajautui lopulta Fraserille. Eipa ole siellakaan saanut rauhassa levata: Australian ilmavoimat kayttivat sita harjoituskohteenansa toisen maailmansodan aikana ja nayttivat pommitustaitonsa – kaksi kymmenesta osui Meidan mielesta retken kohokohta oli kuitenkin Indian head. Se on kallio, jonne aborginaalit kokoontuivat palyilemaan Cookkia (ja kapu sitten keksi hyvan nimen). Nakymat oli mahtavat ja kallion reunalla istuminen oli aikas hurjaa kuulkaas! Te kaikki jotka mietitte sillalla kavellessanne etta mita jos hyppaankin – miettikaa sita tunnetta hullulla kalliolla, josta hyppy paattyy joko kivikkoon tai hain kitaan. Poikettiin lounaalle ja kahluulle Eli Creekille, joka on yksi saaren pysyvista makeavetisista ”puroista”. Sitten vahan lisaa hiekassa tarpomista. Suomitytot nayttivat kyntensa juoksukilpailussa hiekkavuoren huipulle, kaksoisvoitto tuli (aplodeja wuhuu!). Voitteko uskoa etta hiekkasaarella voi olla myos sademetsaa?! Mepa ei uskottu kunnes omin silmin todistettiin. Ei se mikaan trooppinen ollut, mutta sademetsa kuitenkin. Illalla opetettiin juomapeleja irkuille (varsinkaan kannisten irkkujen puheesta ei meinaa saada mitaan selvaa!) ja Steve/Owenille. Ilmeisesti muuvit oli myos hallussa, ollaan kuulemma oltu parhaiten tanssiva ryhma

Vikana paivana kaytiin viela kahdella jarvella. Ensimmainen oli Lake Birrabeen ja toinen shit lake (nain meidan opas sita kuvaili). Paskajarvi on maailman suurin sadevedesta muodostunut jarvi, vesi tosin ei ole kirkasta koska rannalla olevien puiden lehdet ovat kuin teepusseja ja varjaavat veden. Matkalla lautalle sattui ja tapahtui. Ekaks jaatiin hiekkaan jumiin (ihme ettei se tapahtunu jo aikasemmin!) ja jouduttiin tyontohommiin. Paitsi tietysti taikkutytot, jotka innoissaan valokuvasivat toimintaa. Hiekka lensi mutta paastiin onneks takas liikkelle – siella sisamaassa kun ei paljon muuta liikennetta ole ja kannykassa kuuluvuutta nolla. Rannalle paastyamme saimme todeta etta autosta oli puhjennut rengas. Onneksi rannalla sentaan kulkee jonkun verran autoja, koska meilta puuttui renkaan vaihtoon olennaisesti kuuluva tyokalu. Hyvin siis varustauduttu Paastiin kuitenkin takasin Brisbaneen ja illalla lahdettiin viela bussilla Surfers Paradiseen.

Surffaajien paratiisissa vietetyt kaksi yota, yksi paiva – ei juuri mitaan sanottavaa. Ei meidan paratiisi. Paikka tunnetaankin yoelamastaan, verrattavissa varmaan Sunny Beachiin. Huh.

Seuraava etappi oli Byron Bay. Toisin kuin alunperin suunniteltiin, vietimmekin siella kahden yon sijasta vain paivan. Vapaana olevat hostellit oli vitun kalliita, eika kiinnostanut majoittautua 8-10 hipin kanssa samassa luukussa. Paikka oli siis tulvillaan hippieita. Ihan ku olis matkustanu 70-luvulle! Paivan aikana kaytiin leikkimassa muumeja kun kiivettiin hiiirvea matka kukkulalle katsomaan majakkaa. Huipulta nakee usein delfiinei, mutta nyt ne piileskeli Illalla kummasteltiin hippikokoontumista: musiikkia, grillailua ja tanssivia otuksia, jotka oli vetany muutakin kuin uistinta. Kohdattiin siis innokkaina yli 13 tunnin bussimatka takaisin Sydneyyn. Nyt viela vika viikko taalla “kotikaupungissa” ennen mustapaiden sekaan siirtymista.

Terkkusii Pandalta ja ex-Petterilta

Lahdimme siis Sydneysta keskiviikkona Airlie Beachille. Lensimme Prosepinen lentokentalle, joka oli ehka maailman pienin (onko Turussa pienempi?). Kun matkatavarat normaalisti saapuu liukuhihnoja pitkin, siella ne tuli perakarryissa pihaan. Aikamoista. Airlie Beachilla oli kotoisa olo: yksi paakatu ja rumat jouluvalot, ihan siis kun Toijala Paikan ainoa elinkeino on turismi, eika siella sitten paljon muuta ollukaan kuin matkatoimistoja, hostelleja ja ruokapaikkoja. Ja tekolaguuni, paastin vihdoin kunnolla uimaan kun vesi ei ollut ylisuolasta. Vietimme Airliella 3 yota. Perjantaina oltiin veneretkella. Valittiin parhaat paikat veneesta, oltiin ehka ainoat jotka kastui lapimaraks matkan aikana. Retkeen kuului snorklausta suurella valliriutalla (melko hieno paikka snorklata ekaa kertaa elamassa!) ja muutaman tunnin visiitti Whitehaven Beachilla. Ranta on aanestetty maailman 10 parhaan joukkoon, supervalkoista hiekkaa ja ihanan kirkasta vetta! Illalla lahdettiin katsastamaan meininkia, oli iha jees Lauantai oli ehka ihan hyva paiva lahtea, koska silloin satoi vetta. Edellisen kerran oli satanut huhtikuussa, ei ole siis kovin yleista. Matkalla takaisin Prosepinelle nahtiin kenguruita loikkimassa tien vierella, jipiiii!

Nyt ollaan oltu paiva Brisbanessa. Kaveltiin kaupungilla ja kaytiin paikallisella torilla, eipa taalla mitaan ihmeellista taida olla (ainakaan sunnuntaisin kun ei oikein mikaan paikka oo auki). Aurinko paahtoi koko paivan, kaatosade alkoi 2 minuuttia sen jalkeen kun paastiin sisalle nettikahvilaan.  Huomenna aamulla klo 7 lahdetaan bussilla kohti Fraser Islandia, siita sitten lisaa myohemmin!

Terveisia lumen keskelle,

toivoo sasha ja charles

Sydney jaa kohta hetkeksi taakse, joten on aika turinoida touhuamisistamme.

Viimeiseen viikkoon ei ole tapahtunut kommelluksia, joista olisi varmasti hauskempi kirjoittaa/lukea, mutta muuten ollaan ehditty monen moista juttua nahda.

Ollaan kierretty perusnahtavyydet, kuten esimerkiksi Sydneyn oopperatalo (alkoot menko sisalle, kaukaa hianompi) ; Kuninkaalliset kasvipuutarhat (nahtiin puut tulvillaan lentavia kettuja -googlettakoon keta kiinnostaa-, minka jalkeen jaatiin ihailemaan hienoja maisemia eika kasvit enaa jaksanu kiinnostaa..) ; Taronga Zoo – muuten melko normaali ISO elaintarha, ekstrana kovin hupaisat hylje- ja lintushowt. Ja muuten, vapat (selvyyden vuoksi siis vesinokkaelaimet) on paljon pienempia mita luultiin. Siella oli myos esim. vauvanorsu ja kaksi apinavauvaa.

Kaytiin myos yhtena iltana Harbour Bridgen alla illallisella – se oli siistia :)

Turistien suosima Bondi Beach ei ole niin hieno paikka mita luullaan (edes paikalliset ei viihdy). Onhan se hulppea ranta, mutta taynna takatukkaisia ulkomaantulijoita (lue: pakolaisia). Tanaan melkein todistettiin joukkotappelu – kuka helvetti jaksaa tapella 39 asteen helteessa?! Paljon parempi ranta on esimerkiksi Manly, josta loytyi myos parempia kauppoja ja muutenkin enemman tekemista. Bondilla oli sentaan paikallinen Nakyma 2009: Sculpture By The Sea. Taideteokset oli varmaan ihan hienoja (ainakin hienompia kuin Nahkialanjarvella), mutta ainoa esine mita jaksoi tuijotella oli vesipullo.

Hei, oltiin muuten yllattaen Halloweenina bileissa. Ne oli naamiaiset. Tunnettiin noin nelja ihmista (tai mita kummajaisia ne ny olikaan).  Saatiin kovin laadukasta valokuvamateriaalia.

Ollaan lahdossa hieman katselemaan muutakin Aussimaata pariksi viikoksi, ennen kuin palaamme nakemaan loputkin Sydneyn hienoudet ja suuntaamme kohti muita maita. Vajaan 9 tunnin paasta siis lahtee suomityttojen lento 2000 kilometria pohjoiseen, maaranpaana Airlie Beach. Sielta sitten rannikkoa pitkin takaisin.

Palaamme asiaan kunhan auringonotolta ehdimme

Terveisin, Lady Gaga ja rillipainen noita-akka

Tervehdyksesta voinette paatella, etta hellehatut jai saamatta.

Kello noin 07 aamulla, tytot tullissa Sydneyssa, koska kannettiin vaarallisia tuliaisia (viinaa, suklaata ja salmiakkia) aussihyypioille. Kalju tullivirkailija paasti meidat lapi penkomatta rinkkojamme, koska Hanni lupasi leikata hanen hiuksensa ja Noora ei ole sukua Sarahille.

Autokyyti “kotiin” nukkumaan oli oiva juttu parin valvotun vuorokauden jalkeen. Herattiin viidelta ja siina olikin hyva aika aloittaa tervetuliaisgrillipilleet. Ensimmaisen illan saldo: kova kanni paikallisessa “laavassa” (vrt. Suomen yokerhot) ja paatos olla enaa juomatta Jamesons-viskia.

Nyt on kuudes sidnipaiva takana ja tallasii juttui ollaan kivasti puuhailtu:

- Kayty muutamalla rannalla (polskittii megasuolaisessa veessa meduusojen kera Freshwater-piitsilla, kateltiin auringonlaskua Balmoral-piitsilla ja muuten vaan poikettiin Bondilla)

- Kaytiin ihailemassa ihania koaloja Wildlife Worldissa ja Nemoja ja Doreja Aquariumissa

- Piiikkasen ostoksia..teki Hanni

- PARI baarireissua

- Seikkailtu bussilla, koska meille unohdettiin kertoa etta osa samannumeroisista busseista kiertaa aika hiton kaukaa. ollaan varmaan sit ainoat suomalaiset ikina, jotka on kayny Marsfieldissa.

Ainiin, taa meijan “koti” on aika vaatimaton.. nelja kerrosta.. muutama parveke.. iso screeni, josta voi katella leffoja..

Australialaiset on loistavii ihmisii.

Reissu alkoi tiistaina 20.10.09 klo 03.40 kun lahdettiin bussilla kohti Hki-Vantaan lentokenttaa. Ei nukuttu ennen lahtoa “koska koneessa voi kuitenkin nukkua”. 23 hereilla ollutta tuntia myohemmin saavuttiin Hong Kongiin. Koska seuraavan lennon lahtoon oli aikaa 12 h, lahdimme lentokentalta kaupunkiin (tai siis valtioon?). Ainoat tavoitteemme olivat ehtia jatkolennolle ja loytaa hellehatut. Ainoastaan toinen toteutui.

Hong Kong oli kostea.  Hengailtiin aamupaiva turisteina (tosin joidenkin mielesta valkonaama jolla on kartta toisessa kadessa ja kamera toisessa nayttaa paikalliselta, jolta on hyva kysya tieta). Nahtiin mm. Bruce Leen patsas Avenue of Starsilla, joku kellotorni ja paljon ihmisia. Iltapaiva vietettiin vahemman turisteina, koska Oskari oli lupautunut tulla viettaan parasta aikaa meidan kanssa. Tuoksuvan sataman oppaamme O vei meidat bird marketille, jossa myytiin siis elavia lintuja. Pienia hakkeja taynna lintuja ja pari papukaijaa nilkasta kahlittuina. Victoria Peakille noustiin (Nooran mielesta) semi-pelottavalla tramilla. Ylhaalta oli hienot joskin sumuiset nakymat alas.

P.S Honki Konkissa on hyvin hankalaa paasta tien yli. Jos suojatiet olis ollu siella, missa niiden kuvittelis olevan, oltais ehditty nahda paljon enemman!